Hiljaisuuden pelko – kun keho ei uskalla rauhoittua

Hiljaisuuden pelko – kun keho ei uskalla rauhoittua

Moni sanoo kaipaavansa rauhaa.
Hiljaisuutta, pysähtymistä, hetkeä, jolloin ei tarvitse suorittaa.
Silti, kun se hetki vihdoin tulee, moni huomaa outoa levottomuutta:

“En pysty vain olemaan.”
“Tulee heti tarve tehdä jotain.”

Hiljaisuus voi tuntua vieraalta – jopa pelottavalta.
Ei siksi, että se olisi vaarallista, vaan koska se tuo pintaan sen, mitä olemme yrittäneet välttää. Hiljaisuudessa keho ja mieli eivät enää voi paeta toisistaan.

Kun keho tottuu ääneen ja kiireeseen

Jos on elänyt pitkään selviytymisen tilassa, hermosto tottuu jatkuvaan virittyneisyyteen.
Silloin liike, puhe, ääni ja tekeminen ovat kehon tapa pysyä hallinnassa.
Kun ympäristö hiljenee, keho ei tunnista sitä turvaksi – vaan uhkaksi.

Rauha voi tuntua tyhjältä, jopa ahdistavalta.
Hiljaisuudessa kuuluu se, mitä on ollut pakko sivuuttaa: ajatukset, tunteet, kehon äänet, kaipuu, suru. Keho alkaa muistuttaa asioista, joita on painettu alas.

Tämä ei tarkoita, että tekisit mitään väärin.
Se tarkoittaa, että keho yrittää vihdoin tulla kuulluksi.
Hermosto ei vihaa hiljaisuutta – se vain ei ole vielä oppinut, että hiljaisuus voi olla turvallista.

Miksi hiljaisuus voi tuntua vaaralliselta

Hiljaisuuden pelko ei synny hetkessä.
Se kasvaa ympäristöissä, joissa turvallisuus on ollut riippuvainen ennakoimisesta:
pitää kuunnella, mitä muut tuntevat, varmistaa, ettei kukaan suutu, olla jatkuvasti herkkänä ulkoisille signaaleille.

Tällainen hermosto on oppinut, että rauha ei ole lepoa vaan valppautta.
Hiljaisuus on silloin kuin tyhjiö, jossa ei ole mitään, mihin tarttua.
Ja keho alkaa huutaa: “tee jotain, liiku, tarkista puhelin, ajattele seuraava askel.”

Tämä ei ole laiskuutta eikä keskittymiskyvyn puutetta.
Se on hermoston viesti:

“En tunne itseäni turvalliseksi pysähtyneenä.”

Hiljaisuus on yhteyden tila

Todellinen hiljaisuus ei ole vain äänten puutetta.
Se on tila, jossa keho ja mieli voivat olla yhdessä ilman vaatimusta tehdä mitään.
Se on läsnäoloa ilman suoritusta.

Mutta hiljaisuuteen ei voi hypätä pakottamalla.
Jos hermosto on tottunut liikkeeseen, on aloitettava lempeästi.
Yksi hengitys kerrallaan ja hidastamalla.
Pieniä hetkiä, joissa pysähtyy sen verran, että huomaa hengityksen, ilman tarvetta muuttaa sitä.

Vähitellen keho alkaa tunnistaa hiljaisuuden ystävänä, ei vihollisena.
Silloin rauha ei tunnu enää tyhjältä, vaan täyteläiseltä.

Pieni harjoite: tutustu hiljaisuuteen turvallisesti

Luo itsellesi hetki ilman ärsykkeitä.
Sulje äänet, puhelin, musiikki.
Hengitä rauhassa ja huomaa, mitä tapahtuu.

Kysy itseltäsi:

“Miltä hiljaisuus tuntuu kehossa?”
“Missä kohtaa kehoa huomaan ensimmäisenä levottomuuden?”

Jos olo muuttuu epämiellyttäväksi, voit liikkua hieman, vaihtaa asentoa, hengittää syvempään.
Tärkeintä on, ettet pakota kehoa hiljaisuuteen, vaan ohjaat sitä lempeästi sinne.

Hiljaisuus ei ole tavoite, vaan tila, johon voi palata yhä uudelleen.
Keho oppii vähitellen, että tässä hetkessä ei ole mitään vaarallista.

Kun rauha ei tunnu turvalliselta

Joillekin rauha on keholle vieras kokemus.
Jos on elänyt pitkään varuillaan, hermosto voi reagoida rauhaan jännityksellä.
Keho ei ymmärrä, että se, mikä tuntuu oudolta, voi olla hyvää.

Siksi on tärkeää kohdata hiljaisuus pienissä paloissa.
Ei koko päivän retriittinä, vaan muutaman minuutin turvallisina pysähdyksinä.
Kehollinen turva rakentuu vähitellen – ei äkkiä.

Kun hermosto saa aikaa, se alkaa uskoa.
Hiljaisuudesta tulee vähitellen ystävä, joka kannattelee, ei uhkaa.

Lempeä oivallus

Hiljaisuuden pelko ei ole heikkoutta.
Se on viesti hermostolta, joka ei ole vielä saanut kokea turvaa levossa.
Hiljaisuus ei paljasta mitään uutta – se vain tuo näkyväksi sen, mitä on aina ollut.

Kun opit pysähtymään lempeästi, alat kuulla oman sisäisen rytmisi.
Se ei ole maailmalta piilossa – se on vain odottanut, että sinä pysähdyt kuuntelemaan.

Lopuksi

Hiljaisuus ei ole tyhjyyttä.
Se on paikka, jossa keho ja mieli voivat viimein kohdata toisensa ilman selityksiä.
Se on hetki, jossa ei tarvitse olla parempi, vain olla.

Ja ehkä siinä hetkessä alat huomata, että rauha ei ole pelottavaa.
Se on kotiin palaamista – itseesi.

Rakkaudella Katja

🌿 Jos haluat oppia, miten hermosto voi löytää turvan hiljaisuudessa ja rauhan kokemuksen kehollisesti, tutustu Kehotietoiseen DKT™ -taitovalmennukseen.

Siellä ei opetella hiljentymään väkisin, vaan kuulemaan kehoa niin, että hiljaisuus alkaa tuntua turvalta.

Tutustu Kehotietoiseen DKT™ -valmennukseen → Lue taitovalmennuksesta lisää TÄSTÄ