Puhuminen ei aina riitä

Terapia. Ystävä. Kumppani. Työnohjaus.
Moni meistä on oppinut, että puhuminen auttaa.
Ja kyllä – se auttaa. Mutta aina ei riitä, että puhuu.

Mitä jos sanat eivät kanna?

On hetkiä, jolloin sanat tuntuvat kaukaisilta.
Pää sanoo yhtä, mutta keho huutaa toista.
Silloin ei auta, vaikka järki tietää kaiken.
Ei auta, vaikka osaat nimetä tunteesi tai ymmärrät mistä kaikki kumpuaa.

Kehossa jyllää silti levottomuus, paino rinnassa tai sumu päässä.
Ja siinä kohtaa moni kysyy itseltään: ”Miksi tämä ei auta? Mikä minussa on vialla?”

Ei ole mitään vialla.
Sanat eivät vain yksin yllä sinne, missä kipu on tallessa.

Puhuminen ei aina riitä – oma tarinani

Minulla on puhumisen lahja.
Olen aina ollut avoin ja osannut pukea ajatukseni sanoiksi.
Mutta siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, minun on ollut vaikea pysähtyä.
Puhuminen ei ole koskaan ollut ongelmani. Ongelma on ollut se, etten ole pysähtynyt kuuntelemaan omaa kehoani.

Synnytyksen jälkeinen masennus muutti kaiken

Olen kokenut elämässäni monia raskaita vaiheita, mutta yksi isoimmista oli synnytyksen jälkeinen masennus kolmen lapseni syntymän jälkeen.
Sain apua psykiatriselta sairaanhoitajalta ja olen siitä kiitollinen.
Mutta rehellisesti sanottuna: minulle tarjottiin ensimmäiseksi lääkitystä – hanakasti ja nopeasti.

En väitä, että lääkkeet olisivat aina pahasta.
Mutta liian usein niitä tarjotaan ennen kuin ollaan ehditty kunnolla pysähtyä ihmisen tarinan, tunteiden ja ennen kaikkea kehon viestien äärelle.
Minulle se tuntui väärältä.

Puhuminen auttoi, mutta ei kantanut loppuun asti

Kyllä – puhuminen auttoi. Se vei minua eteenpäin.
Mutta vain tiettyyn pisteeseen asti.
En kokenut, että pelkkä puhe olisi riittänyt saamaan minut takaisin järjestykseen.

Sanat eivät riittäneet, koska keho oli epäjärjestyksessä.
Vaikka ymmärsin päälläni asioita, hermosto huusi yhä hätäsignaalia.
Ja sitä ei saanut hiljaiseksi puhumalla.

Kehollinen työskentely ei ollut taikaratkaisu – mutta se avasi uuden oven

Myöskään pelkkä kehollinen harjoittelu ei ollut minulle täysi vastaus.
Mutta yhdessä – puhe ja keho – alkoivat hiljalleen rakentaa siltaa takaisin itseeni.

Oivalsin, että tarvitsin molempia:

• Sanoja jotka auttoivat jäsentämään kokemuksiani
• Kehollisia harjoituksia, jotka rauhoittivat ja ankkuroivat
• Tietoisuustaitoja, jotka opettivat minua olemaan tässä hetkessä
• Ja ennen kaikkea: vireystilojen tunnistamista, jota en ollut koskaan aiemmin ymmärtänyt

Aika – ei nopeita ratkaisuja

Mikään ei auttanut minua heti. Ei ollut yhtä taikasanaa, lääkettä tai harjoitusta.
Mutta ajan kanssa, lempeällä ja inhimillisellä työllä, palasin vähitellen takaisin itseeni.

Siksi toivon, että Suomessa alettaisiin laajasti ymmärtää kehollisen työskentelyn merkitys osana psykiatrista hoitoa. Tällä hetkellä se on vielä harvinaista – vaikka se voisi olla suuri apu monille.

Kumpikaan ei sulje pois toista.
Puhuminen ja kehollinen työskentely eivät kilpaile, ne täydentävät toisiaan.
Jos kumpikaan ei riitä yksin – ehkä ne riittävät yhdessä.

Keho muistaa, vaikka pää unohtaisi

Me ei olla pelkkiä päitä jaloilla.
Me ollaan hermostoja, hengityksiä, jännittyneitä hartioita ja polville romahtavia hetkiä.
Meidän historia ei tallennu vain muistoina – se elää lihaksissa, reaktioissa, katseissa ja hengityksessä.

Siksi puhe ei aina riitä.
Tarvitaan jotain, mikä menee syvemmälle.
Kehollista kokemusta, aistien kautta tulevaa turvaa.
Sitä, mikä ei selitä vaan tuntuu.

Mitä sitten voi tehdä?

Vakauttaminen on yksi vastaus.
Ei ratkaisuna kaikkeen, mutta tienä johonkin: hengitykseen, liikkeeseen, kosketukseen, tuntemukseen.
Pienet keholliset harjoitukset voivat avata ovia, joita sanat eivät saa auki.

Siksi kehotietoisuus, vireystilojen tunnistaminen ja arkeen upotetut säätelykeinot ovat minulle sydämen asia.
Siksi Vakaaputiikki syntyi. Ei täyttämään hyllyjä, vaan tarjoamaan tukea niihin hetkiin, kun sanat loppuvat.

Lopuksi

Jos sinusta tuntuu, että puhuminen ei auta –
ehkä on aika kuunnella kehoa.

Siellä on viisaus, jota et ehkä ole vielä ehtinyt kuulla.
Ja hyvä uutinen on tämä: Kehon äänen kuuleminen on taito, joka on opeteltavissa.

Terkuin Katja