Toipuminen ei ole lineaarinen

Toipuminen ei ole lineaarinen

Toipuminen ei ole lineaarinen

Joskus toipuminen näyttää siltä, että olet jo pitkällä.
Hengitys kulkee, elämä tuntuu kevyemmältä, ja ajattelet että ehkä vihdoin — vihdoin olen löytänyt rauhan.

Ja sitten yhtäkkiä, ilman näkyvää syytä, jokin pieni asia saa sinut jälleen pois tolaltasi.
Vanhat tunteet palaavat, keho kiristyy, ja mieleen hiipii ajatus:
”Olenko sittenkin takaisin lähtöpisteessä?”

Et ole. 🌿

Kun hermosto harjoittelee uutta turvaa

Hermostollisesti toipuminen ei ole suora tie, vaan sykli.
Kehomme on tottunut selviytymään tietyllä tavalla — pitämään yllä valppautta, jännitystä tai jatkuvaa tarkkailua, jotta pysyisimme turvassa.
Kun alat voida paremmin, hermosto ei heti “luota” uuteen tilaan.

Siksi rauhoittuminen voi aluksi tuntua oudolta tai jopa uhkaavalta.
Polyvagaalisen teorian mukaan (Porges, 2011) hermosto on jatkuvasti virittynyt havainnoimaan uhkaa ja turvaa.
Jos olet elänyt pitkään jännitystilassa, rauha voi tuntua vieraalta – joskus jopa väärältä.

Keho ei siis ole rikki, vaan opettelee uutta järjestelmää.
Se on kuin uusi kieli, jota ei voi oppia yhdellä istunnolla, vaan kuulemalla, toistamalla ja kokemalla uudestaan ja uudestaan.

Pysähdykset eivät ole taantumista

Toipumisen sykli kulkee usein näin:
🩵 rauhoittuminen – avautuminen – kuormittuminen – palautuminen – vahvistuminen

Tämä on luonnollinen rytmi, jota hermosto käyttää säätelyyn.
Jokainen “takapakki” on itse asiassa hermoston tapa testata: “Onko tämä uusi turva pysyvää?”
Kun huomaat palaavasi hetkeksi vanhaan selviytymistapaan, se ei tarkoita, että olet epäonnistunut — vaan että keho tekee sen, mitä sen kuuluukin: tarkistaa, onko maailma nyt oikeasti turvallinen.

Mieli haluaa mitata – keho haluaa kokea

Me helposti mittaamme edistymistä ajassa ja saavutuksissa.
Mutta hermostolle toipuminen ei ole tavoitteellinen suoritus, vaan kokemusten sarja.
Se tarvitsee lempeitä toistoja, ei pakottamista.

Siksi palautuminen ei näytä ulospäin “eteenpäin menemiseltä”,
vaan sisältäpäin se on syvenemistä — yhteyden rakentamista omaan kehoon, hengitykseen ja tunteisiin.

Harjoite: Hengityksen syklit

Pysähdy hetkeksi.
Hengitä sisään ja huomaa, miltä se tuntuu kehossa.
Sitten uloshengitys — pidempi, pehmeämpi, sallivampi.

Jokainen sisäänhengitys tuo energiaa,
ja jokainen uloshengitys muistuttaa: voit päästää irti.

Tämä on toipumisen rytmi pienoiskoossa.
Se ei ole suora viiva — vaan aalto, joka vie sinua kohti vakautta, pala kerrallaan.

Lopuksi

Jos tänään tuntuu, että olet taas pyörähtänyt taaksepäin,
niin tiedä, että olet silti matkalla.

Hermosto ei unohda sitä, mitä se on jo oppinut.
Rauha palaa aina, kun sitä ei enää yritä pakottaa.

💫 Toipuminen ei tapahdu täydellisyyden kautta,
vaan pala kerrallaan, hengitys kerrallaan, hetki kerrallaan.

Myötätuntoisin terveisin Katja

Takaisin blogiin

Kirjoita kommentti