Intuitio terapiassa – mahdollisuus vai harha?

💫 Intuitio terapiassa – mahdollisuus vai harha?

Onko sinulle koskaan käynyt niin, että aistit jotakin ihmisestä jo ennen kuin hän alkaa puhua?
Ehkä huomaat hienovaraisen jännitteen kehossa, katseen, hengityksen rytmin tai äänen sävyn. Jokin sinussa virittyy – ilman, että osaat vielä selittää miksi.

Se on intuitio – ja se herättää monessa meissä uteliaisuutta, joskus myös epävarmuutta.

Mitä intuitiivinen työskentely oikeastaan on?

Usein ajattelemme intuitiota jonkinlaisena “kuudentena aistina”, mutta todellisuudessa se on paljon arkisempaa.
Intuitio on kehon ja mielen yhteistyötä: nopeaa, kokemukseen perustuvaa havainnointia, joka syntyy, kun olemme virittyneet toiseen ihmiseen.

Tutkimuksissa puhutaan implisiittisestä tiedosta – siitä hiljaisesta tietämyksestä, joka kehittyy kokemuksen, herkkyyden ja vuorovaikutuksen kautta.
Psykoterapeutti Terry Marks-Tarlow kuvaa intuitiota “keholliseksi kompassiksi”, joka auttaa havaitsemaan asioita, joita sanat eivät vielä tavoita.

Intuitio – hienovarainen havainnoinnin taito

Terapeuttisessa ja valmentavassa työssä intuitio voi tarkoittaa esimerkiksi:

• kehon hienovaraisen jännitteen tai hengityksen muutoksen huomaamista
• tunnetta, että jokin aihe liikuttaa asiakasta, vaikka hän ei sitä vielä sanoita
• kykyä tunnistaa, milloin on aika pysähtyä ja milloin jatkaa

Intuitio ei siis ole ennustamista, vaan herkkyyttä.
Se on hetkiä, joissa keho ja mieli ovat läsnä samassa tilassa, virittyneinä toisen kokemukseen.

Voiko intuitioon luottaa?

Kyllä – ja ei.
Hyvä intuitio voi ohjata meitä syvempään ymmärrykseen, mutta se voi myös johtaa harhaan, jos siihen tukeutuu liikaa tai jos se sekoittuu omiin uskomuksiin ja kokemuksiin.

Kokeneet ammattilaiset käyttävät intuitiota usein tutkimuskysymyksenä, ei totuutena.

“Tämä tunne heräsi minussa – voisimmeko pysähtyä tämän äärelle yhdessä?”

Tällainen lähestymistapa on eettinen ja dialoginen. Se ei väitä, vaan kutsuu tutkimaan.

Intuitio ja näyttöön perustuva työ – ristiriidassa vai rinnakkain?

Sosiaali- ja terveydenhuollossa painotetaan näyttöön perustuvaa työtä, joten sana intuitio voi joskus tuntua riskialttiilta – aivan kuin se vähentäisi ammatillista uskottavuutta.

Silti useat tutkimukset (Bryant 2023; Marks-Tarlow 2012; BMJ Open 2019) osoittavat, että intuition ja teorian yhdistäminen voi lisätä kliinisen työn tarkkuutta ja empatiaa.
Kokeneiden ammattilaisten “kliininen vaisto” tai “herkkä silmä” on juuri tätä: vuosien myötä kehittynyttä intuitiivista tiedon käyttöä.

Ehkä kysymys ei siis ole siitä, saako intuitiota käyttää – vaan miten.
Miten siitä puhutaan, miten sitä tutkitaan ja miten se tehdään näkyväksi ammatillisessa kielessä.

Kehollinen näkökulma: intuitio osana kehotietoisuutta

Kehotietoisessa työskentelyssä intuitio saa vielä syvemmän merkityksen.
Kun oma keho on rauhassa ja virittynyt, pystymme aistimaan toisen kehon viestejä tarkemmin.

Intuitio ei silloin ole mystiikkaa, vaan hermoston hienovaraista viestintää kahden ihmisen välillä.
Kehollinen tieto ohjaa meitä suuntaan, jossa kohtaaminen on aidosti läsnä – ei vain kuuntelemista, vaan myös “kuulemista” koko keholla.

Pohdittavaksi

1. Oletko sinä joskus aistinut jotakin tärkeää asiakkaasta ennen sanoja?
2. Miten tarkistat, onko intuitiosi oikeassa?
3. Voiko intuitiivinen havainto olla merkki siitä, että kehosi reagoi johonkin olennaiseen?
4. Miten voisimme puhua intuitiosta niin, että se vahvistaisi ammatillista uskottavuutta – ei vähentäisi sitä?

Lopuksi

Intuitio on kuin hienoviritteinen instrumentti – se soi kirkkaimmin, kun olemme läsnä ja rauhassa. Se ei korvaa tutkittua tietoa, mutta se voi täydentää sitä tavalla, joka tekee työstä aidosti inhimillistä.

Ehkä juuri siinä on sen suurin arvo: siinä, miten tunnistamme toisemme, ennen kuin sanat ehtivät mukaan.